maanantai 23. syyskuuta 2013

arvostelu

Uudenlainen näkökulma nuoruudesta

Kohta 18 on Maarit Lallin käsikirjoittama ja ohjaama vuonna 2012 ilmestynyt kotimainen elokuva. Elokuva on Lallin ensimmäinen pitkä elokuva, ja aikaisemmin hänet on tunnettu kotimaisten lyhytelokuvien ja tv-sarjojen käsikirjoittajana ja ohjaajana. Käsikirjoituksen Maarit Lalli on laatinut poikansa Henrik Mäki-Tanilan kanssa, joka on yksi elokuvan päänäyttelijöistä. Tämä yhteistyö voi olla yksi syy elokuvan suureen suosioon, sillä elokuvan näkökulmat ovat yllättävän tuoreita, ja henkiöihin on helppo samaistua.

Elokuva kertoo viiden nuoren 17-18 vuotiaan miehen tarinan kaveruksien yhteisestä matkasta aikuisuuteen. Realistinen ja humoristinen kerrontatyyli vetoaa kaikenikäisiin katsojiin, ja elokuva palkittiinkin vuonna 2013 parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, sekä parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnoilla.

Elokuvan hahmot ovat tavallisia, nykypäivän helsinkiläisiä nuoria, jotka käyvät läpi kukin omaan elämäänsä liittyviä kamppailuja. Ongelmia esiintyy omien vanhempien, tyttöystävien, sekä lisääntyvän vastuun kanssa. Silti kaverukset pitävät tiukasti yhtä, ja elokuvan teemana voisi pitää ystävyyssuhteiden tärkeyttä.

Elokuva esittelee todellista nykynuorten elämää, muttei kuitenkaan arvostele tai vähättele sitä. Tarina voi avata monien vanhempien ihmisten silmät ja auttaa ymmärtämään nuoria paremmin.

Elokuvan tunnelma on rento ja aidonoloinen, josta kuuluu kiitos näyttelijöiden roolisuorituksille. Päänäyttelijät eivät ole tunnettuja Suomessa, joka näkyy positiivisella tavalla; heiltä löytyy katu-uskottavuutta ja he tuntuvat aidosti viihtyvänsä toistensa seurassa.

Elokuvan rakenne on erikoinen. Elokuvassa esitellään jokaisen pojan tarina vuoronperään hänen omasta näkökulmastaan. Kaverit ovat kuitenkin vahvasti läsnä toistensa tarinoissa, mikä yhdistää tarinat sujuvasti ja tekee kokonaisuudesta ehjän. Elokuvassa on myös kertojaääni, yksi pojista, jonka välispiikit kokoavat yhteen hänen omia ajatuksiaan kavereista, perheestä, ja maailmasta 18-vuotiaan silmin. Elokuvan kieli on nykykieltä ja henkilöt puhuvat toisilleen uskottavasti.

Suomalaisia nuorista miehistä kertovia kasvutarinoita on harvassa, ja niissä harvoissa nuorten ongelmat ovat usein ääritapauksia, ja niihin on vaikea samaistua. Kohta 18 on omassa lajissaan sekä koko suomalaisessa elokuvamaailmassa terävintä kärkeä.

Elokuva antaa katsojalle nauruntäyteisen, koskettavan ja ajatuksia herättävän katseluhetken, jota miettii vielä päiviä myöhemmin.



5 kommenttia:

  1. Teksti saa elokuvan kuulostamaan hyvältä! Teksti on myös jäsennelty järkevästi eri kappaleisiin.

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvää menoa ja meininkiä. Minä nautin lukea tekstiä ja se oli mukavan laaja , eeeiii huono. Samalla säpinällä eteenpäin , hyvä Roosa !

    VastaaPoista
  3. Olen nähnyt kyseisen elokuvan ja se on loistava! Olet kertonut hyvin elokuvan ideasta ja tyylistä. Uskon, että arvostelusi elokuvasta herättää niidenkin mielenkiinnon, jotka eivät ole elokuvaa nähnyt ja saat heidätkin katsomaan sen. ps. oot söpö:)

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa siitä, että tekstisi houkuttelee katsomaan elokuvaa. Arvostelumaista on, että kerrot vähän tietoa ohjaajasta aluksi. Punnittua tekstiä, hyvä!

    VastaaPoista
  5. Ai niin! Otsikossa on rektiovirhe: pitäisi olla näkökulma johonkin, ei jostakin.

    VastaaPoista