puhdistus

Sofi Oksasen kirjan Puhdistus alku sijoittuu 1990-luvulle Viron maaseudulle, jossa asuu yksin vanha, kyyninen viroilaisnainen Adiile. Viro on juuri itsenäistynyt. Lähistöllä ei asu paljon muita ihmisiä, sillä monet ovat muuttaneet maaseudulta pois. Elämä virossa on korutonta ja ulkomaiden hienouksia ihaillaan. Eräänä päivänä hänen mökkinsä pihalle ilmestyy nuori, rähjäinen tyttö, joka kertoo nimekseen Zara. Adiile suhtautuu tyttöön epäilevästi kun tämä kertoo pakenevansa miestään Tallinnasta. Adiile kuitenkin hoitaa tytön kuntoon, ja vähitellen kun naiset tutustuvat toisiinsa, Adiile alkaa saada selville osia Zaran kamalasta menneisyydestä.

Sain kirjasta hyvän ensivaikutelman, ja juoni ja ja aihe vaikuttaa kiinnostavalta! Aihe on aika rankka, ja luulen että kirjan loppua kohti edetessä vastaan tulee tunteita koskettavia tarinoita.

kurssipalaute

Onnistuin tavoitteessani koska sain kaiken valmiiksi ajallaan. Tiesin, etten luultavasti kerkeä tekemään ylimääräisiä "välipalatehtäviä", vaan keskityin päätehtäviin. Opin kirjoittamaan nopeammin ja tekstin suunnittelu ja aloittaminen helpottui.

Haasteellisinta oli kirjoittaa arvostelu, koska olin unohtanut siihen liittyvän kirjoitustyylin ja ohjeet. Myös tiivistelmä aiheutti ongelmia koska on vaikea vaihtaa sanoja ilman että lauseen merkitys muuttuu. Parhaiten onnistuin kirjoittamaan esseen, koska sain tarvittavan sanamäärän helposti täyteen.

Oli hyvä, että kaikki aika käytettiin kirjoittamiseen, sillä sitähän me tänne kurssille tulimme harjoittelemaan. Loistavaa että kaikki tekstit sai kirjoittaa koneella, sillä se opettaa hahmottamaan tekstiä paremmin.

Käsittelimme tärkeimmät tekstityypit, ja jokaisesta sai hyvän kertauksen, mikä varmasti auttaa minua tulevaisuudessa. Hyvä ettei kotitehtäviä ollut!! Henkilökohtaista ohjausta sai tarvittaessa, ja oli kiva kun tekstejä kommentoitiin. Varsinkin opettajan kommentit olivat kehittäviä, ja niitä voisi olla lisää.

arvostelu

Uudenlainen näkökulma nuoruudesta

Kohta 18 on Maarit Lallin käsikirjoittama ja ohjaama vuonna 2012 ilmestynyt kotimainen elokuva. Elokuva on Lallin ensimmäinen pitkä elokuva, ja aikaisemmin hänet on tunnettu kotimaisten lyhytelokuvien ja tv-sarjojen käsikirjoittajana ja ohjaajana. Käsikirjoituksen Maarit Lalli on laatinut poikansa Henrik Mäki-Tanilan kanssa, joka on yksi elokuvan päänäyttelijöistä. Tämä yhteistyö voi olla yksi syy elokuvan suureen suosioon, sillä elokuvan näkökulmat ovat yllättävän tuoreita, ja henkiöihin on helppo samaistua.

Elokuva kertoo viiden nuoren 17-18 vuotiaan miehen tarinan kaveruksien yhteisestä matkasta aikuisuuteen. Realistinen ja humoristinen kerrontatyyli vetoaa kaikenikäisiin katsojiin, ja elokuva palkittiinkin vuonna 2013 parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, sekä parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnoilla.

Elokuvan hahmot ovat tavallisia, nykypäivän helsinkiläisiä nuoria, jotka käyvät läpi kukin omaan elämäänsä liittyviä kamppailuja. Ongelmia esiintyy omien vanhempien, tyttöystävien, sekä lisääntyvän vastuun kanssa. Silti kaverukset pitävät tiukasti yhtä, ja elokuvan teemana voisi pitää ystävyyssuhteiden tärkeyttä.

Elokuva esittelee todellista nykynuorten elämää, muttei kuitenkaan arvostele tai vähättele sitä. Tarina voi avata monien vanhempien ihmisten silmät ja auttaa ymmärtämään nuoria paremmin.

Elokuvan tunnelma on rento ja aidonoloinen, josta kuuluu kiitos näyttelijöiden roolisuorituksille. Päänäyttelijät eivät ole tunnettuja Suomessa, joka näkyy positiivisella tavalla; heiltä löytyy katu-uskottavuutta ja he tuntuvat aidosti viihtyvänsä toistensa seurassa.

Elokuvan rakenne on erikoinen. Elokuvassa esitellään jokaisen pojan tarina vuoronperään hänen omasta näkökulmastaan. Kaverit ovat kuitenkin vahvasti läsnä toistensa tarinoissa, mikä yhdistää tarinat sujuvasti ja tekee kokonaisuudesta ehjän. Elokuvassa on myös kertojaääni, yksi pojista, jonka välispiikit kokoavat yhteen hänen omia ajatuksiaan kavereista, perheestä, ja maailmasta 18-vuotiaan silmin. Elokuvan kieli on nykykieltä ja henkilöt puhuvat toisilleen uskottavasti.

Suomalaisia nuorista miehistä kertovia kasvutarinoita on harvassa, ja niissä harvoissa nuorten ongelmat ovat usein ääritapauksia, ja niihin on vaikea samaistua. Kohta 18 on omassa lajissaan sekä koko suomalaisessa elokuvamaailmassa terävintä kärkeä.

Elokuva antaa katsojalle nauruntäyteisen, koskettavan ja ajatuksia herättävän katseluhetken, jota miettii vielä päiviä myöhemmin.

ikärajat essee

Ikärajat

Suomen laissa on määrätty tiukat ikärajasäädökset. Ne perustuvat ihmisten turvallisuuden,  hyvinvoinnin ja kasvukehityksen tukemiseen. Ikärajat koskevat usein nuoria, 7-20 vuotiaita, sillä nuoruuden kehitysvaiheessa aivojen kehittyessä altistuu herkimmin erilaisille vaikutteille. 

Ikärajat liittyvät mm. oppivelvollisuuteen, ajokortin suorittamiseen, päihteiden käyttöön, erilaisten kuvaohjelmien katseluoikeuteen,  rikosoikeudelliseen vastuuteen, raha-asioihin, asevelvollisuuteen, äänioikeuteen, sekä oikeustoimikelpoisuuteen. 18 on yleisin ikäraja monissa asioissa.

On hyvä, että väkivaltaa, seksiä, tai päihteitä sisältäviin televisio-ohjelmiin ja elokuviin on merkitty tarkkaan suositus ikäraja. Ne vaikuttavat helposti varsinkin lasten ja teini-ikäisten käytökseen ja maailmankuvaan. Nuori voi alkaa ihailla elokuvan tai televisio-ohjelman henkilöitä ja matkia heitä sanomisillaan ja teoillaan ja ajatella, että tämmöinen käytös on aina hyväksyttävää.

Väkivaltaiset pelit ovat herättäneet keskustelua viime vuosina. Vaikka monissa peleissä ikärajat ovat korkeat, monet lapset saavat ne silti käsiinsä joko välittämättömien vanhempien avulla tai muuta kautta. Pelit  ovat yleensä koukuttavia ja pelimaailmaan uppoaa helposti. Tämä näkyy lasten käytöksessä ampuma-ja taisteluleikkeinä, sekä väkivallan ihannoimisella. Monet vanhemmat pitävät tätä normaalina ja ymmärrettävänä vaiheena lasten kehityksessä, mutta eivät huomaa kun tilanne karkaa käsistä. Viime aikoina maailmalla ovat puhuttaneet myös koulusurmaajat ja väitetään, että väkivaltaiset videopelit ovat vaikuttaneet tapahtumiin. Surmaajien joukosta löytyy myös nuoria. Monet ovat sitä mieltä että videopelien ikärajoja pitäisi tiukentaa entisestään.
 

Vaikka ikärajat on suunniteltu suojelemaan nuoria, ovat jotkut niistä liioiteltuja. Muutama vuosi sitten astui voimaan laki, joka kielsi alle 18-vuotiaiden oikeuden käyttää tähtisädetikkuja. Media ja keskustelupalstat täyttyivät heti valituksista. Mielestäni valitukset eivät olleet aiheettomia, sillä tähtisädetikut tuottavat monille lapsille paljon iloa ja ovat oikein käytettynä vaarattomia. Tietysti tämä edellyttää että lapsille opetetaan  sädetikun oikea käyttötapa, ja pienien lapsien kohdalla vanhempien tulee valvoa toimintaa.

Toisena liioiteltuna ikärajana pidän sitä, että  nuori saa alkaa hoitamaan raha-asioitaan  sekä muita asiakirja hakemuksiaan vasta 18 vuoden ikäisenä. Yksinkertainen tapahtuma kuten tilin avaaminen tai passihakemuksen jättäminen ei onnistu ilman molempien huoltajien kirjallista suostumusta tai läsnäoloa. Tämä hankaloittaa ja hidastaa, sillä vanhempien ja nuorten aikataulujen yhteen sovittaminen ei välttämättä ole helppoa, varsinkin jos toinen vanhemmista asuu toisella paikkakunnalla. Mielestäni 16-17 vuotiailla pitäisi olla enemmän oikeuksia hallita raha-asioitaan.
 

Usein nuorten, varsinkin teini-ikäisten on vaikea hyväksyä ja ymmärtää ikärajoja. Monet kapinoivat sääntöjä vastaan. Suurimpaa vastustusta saa alkoholin ja tupakan vastainen laki, jonka mukaan päihteitä saa käyttää ja pitää hallussa vasta 18-vuotiaana. Mielestäni terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät ikärajat ovat hyväksi, ja monet nuoret ymmärtävät sen vasta vanhempana. Nuorena ensikokeiluissa tapahtuu ylilyöntejä jotka voivat olla hengenvaarallisia. Aikainen päihteidenkäytön aloitus johtaa myös riippuvuuksiin, ja haittaa aivojen kehitystä.

Ylilyöntejä tapahtuu nuorille myös liikenteessä. Liikenneonnettomuuksien uhrien lukumäärä on korkeimmillaan 15-25 vuotiaiden ikäluokassa. Kokemattomat ja kavereiden yllyttämät kuskit aiheuttavat helposti vaaratilanteita niin itselleen kuin muille tienkäyttäjille.

Vaikka ikärajojen asettaminen on hyvä tapa suojella nuoria ongelmilta, ne eivät kuitenkaan takaa täyttä turvaa. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että suurin vastuu nuorten turvallisuudesta on vanhemmilla.

essee

 Mikä on essee ja miten se tehdään?

_-Essee on laaja tekstitaitovastaus

-Essee muodostuu kirjoittajan omista ajatuksista ja niiden pohdinnasta 

-Esseet ovat joko aineistopohjaisia, tai tehtävänannossa on vain otsikko tai lyhyt johdatus

- Esseessä on aloitus, keskikohta ja lopetus. Aloituksessa esitellään ongelma tai aihe, keskikohdassa sitä käsitellään, ja lopussa on ongelman ratkaisu tai johtopäätös

Esseetä arvostellessa arvioidaan oppilaan:

- taitoa hallita kokonaisuuksia

-laajaa ajattelukykyä

-kielellisiä kykyjä

-oppilaan yleissivistystä

-Esseen pituus on 4-5 sivua

-Esseen arvosteluasteikko on nollasta 60:een

-Aihetta pitää käsitellä laajasti, mutta siinä pitää myös tiukasti pysyä, tai muuten voi menettää pisteitä. Myös liian vähäisestä tai liian suuresta sanamäärästä menettää pisteitä

Lähteet: webcgi.oulu.fi ja lyseo.org

tekstitaitovastaus

                      

        Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, ymmärrät muita (Tiede 8/2012)

 

On selvää, että tietokirjoista saa tietoa, ja tiedosta on aina hyötyä. Mutta miksi niin moni ihminen kuluttaa aikaansa lukemalla fiktiokirjallisuutta, toisten ihmisten mielikuvituksen tuotoksia? Tutkimustulokset puhuvat kuitenkin fiktiokirjallisuuden puolesta: on todistettu, että romaanit ja novellit kehittävät ihmisten vuorovaikutustaitoja. Lukeminen voi muokata myös ihmisten asenteita ja muuttaa käyttäytymistä, sillä lukija yleensä samaistuu kirjan päähenkilöön. Tarinat, joissa päähenkilö on seksuaalivähemmistön edustaja tai tummaihoinen, kasvattavat suvaitsevaisuutta, ja poistavat stereotypioita. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos henkilön erilaisuus selvisää vasta tarinan myöhäisemmässä vaiheessa, jossa lukija on kerennyt jo astua päähenkilön saappaisiin. 

 

Lukeminen myös rentouttaa ja vähentää stressiä. Kun pystyy rauhassa syventymään kirjaan, ulkopuoliset häiriötekijät ja päätä vaivaavat ajatukset hiljentyvät hetkeksi. Lukeminen on hyvä keino rentoutua, sillä sitä on helppo pitää käden ulottuvilla lähes aina.

 

Erilaiset tekstit ovat iso osa lapsen kehitystä, sillä niille altistumisen määrä vaikuttaa suoraan lapsen sanavarastoon. Lukeminen on paras tapa kartuttaa sanavarastoa, sillä puheessa ja telkkarissa vieraiden sanojen lukumäärä on huimasti pienempi, kuin luetussa tekstissä.

 

Nykyaikana monet käyttävät lukemiseen internettiä. Tutkijat ovatkin huolissaan ihmisten tyhmistymisestä, sillä netissä lukeminen on yleensä pintapuolista ja pikaista. Tekstiin paneutunut lukija käyttää laajasti kumpaakin aivopuoliskoa, ja työstää lukemaansa.

 

Miksi valitsin kurssin

Valitsin kurssin, koska tarvitsen kirjoittamiseeni varmuutta ja nopeutta. Monissa ammateissa joutuu tuottamaan erilaisia tekstejä, ja on hyvä jos se sujuu helposti ja nopeasti. Vahvuuteni kirjoittajana on sujuva kielioppi. Minun ei tarvitse kiinnittää paljon huomiota isoihin alkukirjaimiin ja pilkkujen paikkoihin, sillä ne tulevat luonnostaan. Heikkouteni ovat luovat tehtävät, sillä olen huono käyttämään mielikuvitustani. Tehtävälista vaikuttaa hyvältä, joskin hieman pitkältä. Tekstin aloitus ja ideointi tuottavat minulle ongelmia ja tarvitsen niihin paljon aikaa. Erilaisten tekstityyppien kertaus auttaa monia, ja helpottaa varmasti kirjoituksiin valmistautuessa. Kirjoittaminen ei kuulu vapaa-aikaani, jollei tekstiviestien kirjoittamista lasketa.

 http://blogit.iltalehti.fi/juha-vuorinen/2013/08/23/julkkisten-aa-talo/

Tämä Juha Vuorisen blogiteksti on mielestäni kepeästi ja hauskasti kirjoitettu, ja se käsittelee ajankohtaista asiaa.

mielipidekirjoitus

Istut illalla kotisohvalla ja päätät selata kavereiden kuulumiset facebookista ja instagrammista. Alat selata etusivua alaspäin, ja huomaat jokaisen kuvan teeman noudattavan samaa kaavaa: kuva on joko peilin kautta otettu salikuva jossa hymyillään ja esitellään uusia treenivaatteita, tai sitten hyvin rahkapitoinen iltapala, jonka kalorit ja proteiinimäärä on laskettu tarkkaan personal trainerin suunnitteleman ravinto-ohjelman mukaan.

Liikunnasta on tullut peilikuvatreenaamista. Nykyään kaikki haluavat syödä terveellisesti, ja saada isommat lihakset koska strong is the new skinny.  

 

Kunnon treenaajalla pitäisi nykyään myös olla personal trainer, joka määrää asiakkaansa elämänrytmin ja kertoo tarkasti mitä saa syödä ja mitä ei. Tämä on hyvä tapa saada elämä järjestykseen niille, joille urheilu on vieras sana ja ruokailutottumukset ovat pielessä. On hienoa, että monet ovat löytäneet itselleen sopivan harrastuksen ja liikuntamuodon tämän uuden muoti-ilmiön innoittamina. Mutta minusta homma menee yli, kun niin sanotut "normaalit", terveet ja liikunnalliset ihmiset alkavat fanaattisesti noudattaa tiukkaa ruokavaliota, ja ravintolassakin soittavat personal trainerilleen onko annos ok. He valistavat kavereitaan, kuinka he ovat oppineet, että ananas on liian sokerinen ja juoksu ei ole hyvästä, koska aerobinen liikunta syö lihasmassaa. Ei saisi syödä ruisleipää tai rusinoita, eikä harrastaa aerobista liikuntaa, vaikka nauttisi niistä. Erilaiset fitness- ja lifestyle blogit saavat kokoajan lisää seuraajia, ja seuraajat luovat omat blogit, jotka täyttyvät täysin samanlaisista kuvista ja päivityksistä.

Miksi yhä harvempi puhuu siitä, kuinka hyvä olo tuli itse treenaamisesta, eikä peiliin katsomisesta? Ihmisten pitäisi miettiä, mistä tulee hyvä olo ja miten kroppa voi, ei miltä se näyttää. Itse mieluummin näytän erilaiselta, kun luovun siitä mistä saan iloa. Ulkonäön ei pitäisi motivoida ihmisiä liikkumaan, vaan aito kiinnostus ja hyvän olon tavoittelu.

Joten mitäpä jos hellittäisitte vähän? Tilaisitte ravintolassa sen annoksen mikä kuulostaa hyvältä. Laittaisitte urheillessanne hyvän biisin soimaan ja vetäytyisitte vähän kauemmas siitä pelistä. Eikä jokaista treeniä tarvitse päivittää nettiin. Kyllä, me muutkin treenaamme, vaikkemme julkaise siitä kuvatodistetta joka päivä.

novellikokoelman esittely

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia
Otava 2008
Sivuja 304


Valitsin teoksen, sillä teksti vaikutti helppolukuiselta, ja tarinat kiinnostavilta.

Novelli käsittelee nykyajan ihmisten arkisia ongelmia, kokemuksia ja mietteitä. Aiheina ovat muun muassa parisuhde, perhe, itsensä löytäminen ja haaveilu tulevaisuudesta.

Kokoelmassa tapahtumat vaihtelevat paljon. Eräässä novellissa pojan isä hakataan lätkämatsissa hämäräbisnesten vuoksi ja seuraavassa novellissa käsitellään nuoren pojan mietteitä äidin uudesta parisuhteesta naisen kanssa.

Vaikka kertojat vaihtuvat minäkertojasta kaikkitietävään, kirja on kokonaisuutena hyvä. Tarinat olivat kaikki aiheiltaan erilaisia, mutta kerrontatyyli oli kaikissa samanlainen; ihmiset pohdiskelevat elämäänsä ja arjen tapahtumia. Kirjailija on onnistunut kertomaan maailmasta kiinnostavasti monesta eri näkökulmasta, ja tarinoista löytyy huumoria sekä vakavampaa puolta. Kirjan kieli on nykykieltä, ja sitä on helppo lukea.

Pidin siitä, että tarinoissa esiintyi eri-ikäisiä hahmoja: teini-ikäisen kertojan maailmasta voidaan hypätä aikuisen toimittajanaisen rooliin hetkessä ja toisinpäin. 

Novellien tapahtumat etenivät selvässä järjestyksessä, ja loppuratkaisut olivat hyviä ja ymmärrettäviä. Novellit olivat myös sopivan pituisia.

Kirja oli kaikin puolin viihdyttävä. Tarinoihin pääsi sisälle ja henkilöihin pystyi samaistumaan helposti. Kirjaa voisi suositella iästä riippumatta vauhdikkaiden novellien ystäville.

kirja arvostelu

             Nuoren lupauksen loppu

 Jännittävä poliisiromaani Kuoleman spiraali on kirjailija Leena Lehtolaisen viides Maria Kallio-sarjan teos. Kirja on julkaistu vuonna 1997 ja sen kustantaja on Tammi.

Espoon poliisilaitoksen ylikonstaapeli Maria Kallio odottaa esikoistaan, ja on jäämässä piakkoin äitiyslomalle. Hän saa kuitenkin selvitettäväkseen koko kaupunkia kohuttaneen lahjakkaan taitoluistelijatytön Noora Niemisen raa'an murhan.

Kirjan alussa Noora löytyy kuolleena tapauksen ulkopuolisen naisen auton takakontista ostoskeskuksen parkkihallista. Tyttö on hakattu kuoliaaksi, ja myöhemmin jäähallin läheisestä metsästä löytyy murha-ase: Nooran veriset luistimet.

Marian työtä vaikeuttaa monien Nooran läheisten epäilyttävä tausta ja käytös. Pääepäillyksi leimataan heti Niemisen perhettä aiemminkin ahdistellut Nooran äidin entinen rakastaja Vesku Teräsvuori. Karaokelaulajana toimivalta Teräsvuorelta löytyy kuitenkin pitävä alibi, ja asiat mutkistuvat. Maria alkaa selvittää Nooran läheisten taustoja. Hän myös löytää 16-vuotiaan uhrin päiväkirjan, josta löytyy murhan ratkaisun kannalta merkittäviä asioita. Selvittäessään murhaa Maria saa selville myös nuorten luistelijoiden valmentajien hämäriä bisneksiä.

Kirjan juoni oli mielenkiintoinen, eikä lukemista tehnyt mieli keskeyttää hetkeksikään. Paloin halusta tietää rikoksen ratkaisu. Kuka kirjan henkilöistä olisi voinut tehdä niin kauhean teon nuorelle lupaukselle? Entä saako Maria Kallio rikoksen selvitettyä ennen äitiyslomalle siirtymistä?

Maria Kallio-sarjan tuttuun tyyliin kirjassa käsitellään päähenkilö Marian ihmissuhteita ja arkielämän haasteita. Ensimmäistä lastaan odottava Maria miettii paljon tulevaa äitiyttään, ja työn ja äitiyden yhdistämistä. Asiaa ei helpota vapautuva rikoskomisarion virka, jota Marian lisäksi havittelee kollega Pertti Ström. Maria ja Pertin välit eivät ole hyvät, ja yleensä heidän keskustelunsa menee pelkäksi naljailuksi, kun molemmat yrittävät vakuuttaa omaa osaamistaan.

Tämä oli ensimmäinen Leena Lehtolaisen kirja minkä luin, ja pidin siitä kovasti. Lehtolaisen kerrontatapa on selkeä, ja juoni eteni sopivalla tahdilla. Henkilöistä kerrotaan hyvin, ja pidin myös Maria Kallion hahmosta päättäväisenä ja unelmiaan tavoittelevana naisena. Lapsiurheiluun liittyvä aihe oli kiinnostava, varsinkin kun rikoksen uhri oli ikäiseni.