Valitsin kurssin, koska tarvitsen kirjoittamiseeni varmuutta ja
nopeutta. Monissa ammateissa joutuu tuottamaan erilaisia tekstejä,
ja on hyvä jos se sujuu helposti ja nopeasti. Vahvuuteni
kirjoittajana on sujuva kielioppi. Minun ei tarvitse kiinnittää
paljon huomiota isoihin alkukirjaimiin ja pilkkujen paikkoihin, sillä
ne tulevat luonnostaan. Heikkouteni ovat luovat tehtävät, sillä
olen huono käyttämään mielikuvitustani. Tehtävälista vaikuttaa
hyvältä, joskin hieman pitkältä. Tekstin aloitus ja ideointi
tuottavat minulle ongelmia ja tarvitsen niihin paljon aikaa.
Erilaisten tekstityyppien kertaus auttaa monia, ja helpottaa varmasti
kirjoituksiin valmistautuessa. Kirjoittaminen ei kuulu vapaa-aikaani,
jollei tekstiviestien kirjoittamista lasketa.
http://blogit.iltalehti.fi/juha-vuorinen/2013/08/23/julkkisten-aa-talo/
Tämä Juha Vuorisen blogiteksti on mielestäni kepeästi ja hauskasti kirjoitettu, ja se käsittelee ajankohtaista asiaa.
maanantai 26. elokuuta 2013
perjantai 23. elokuuta 2013
mielipidekirjoitus
Istut
illalla kotisohvalla ja päätät selata kavereiden kuulumiset
facebookista ja instagrammista. Alat selata etusivua alaspäin, ja
huomaat jokaisen kuvan teeman noudattavan samaa kaavaa: kuva on joko
peilin kautta otettu salikuva jossa hymyillään ja esitellään
uusia treenivaatteita, tai sitten hyvin rahkapitoinen iltapala, jonka
kalorit ja proteiinimäärä on laskettu tarkkaan personal trainerin
suunnitteleman ravinto-ohjelman mukaan.
Liikunnasta
on tullut peilikuvatreenaamista. Nykyään kaikki haluavat syödä
terveellisesti, ja saada isommat lihakset koska
strong is the new skinny.
Kunnon
treenaajalla pitäisi nykyään myös olla personal trainer, joka
määrää asiakkaansa elämänrytmin ja kertoo tarkasti mitä saa
syödä ja mitä ei. Tämä on hyvä tapa saada elämä järjestykseen
niille, joille urheilu on vieras sana ja ruokailutottumukset ovat
pielessä. On hienoa, että monet ovat löytäneet itselleen sopivan
harrastuksen ja liikuntamuodon tämän uuden muoti-ilmiön
innoittamina. Mutta minusta homma menee yli, kun niin sanotut
"normaalit", terveet ja liikunnalliset ihmiset alkavat
fanaattisesti noudattaa tiukkaa ruokavaliota, ja ravintolassakin
soittavat personal trainerilleen onko annos ok. He valistavat
kavereitaan, kuinka he ovat oppineet, että ananas on liian sokerinen
ja juoksu ei ole hyvästä, koska aerobinen liikunta syö
lihasmassaa. Ei saisi syödä ruisleipää tai rusinoita, eikä
harrastaa aerobista liikuntaa, vaikka nauttisi niistä. Erilaiset
fitness- ja lifestyle blogit saavat kokoajan lisää seuraajia, ja
seuraajat luovat omat blogit, jotka täyttyvät täysin samanlaisista
kuvista ja päivityksistä.
Miksi
yhä harvempi puhuu siitä, kuinka hyvä olo tuli itse
treenaamisesta, eikä peiliin katsomisesta? Ihmisten pitäisi
miettiä, mistä tulee hyvä olo ja miten kroppa voi, ei miltä se
näyttää. Itse mieluummin näytän erilaiselta, kun luovun siitä
mistä saan iloa. Ulkonäön ei pitäisi
motivoida ihmisiä liikkumaan, vaan aito kiinnostus ja hyvän olon
tavoittelu.
Joten
mitäpä jos hellittäisitte vähän? Tilaisitte ravintolassa sen
annoksen mikä kuulostaa hyvältä. Laittaisitte urheillessanne hyvän
biisin soimaan ja vetäytyisitte vähän kauemmas siitä pelistä.
Eikä jokaista treeniä tarvitse päivittää nettiin. Kyllä, me
muutkin treenaamme, vaikkemme julkaise siitä kuvatodistetta joka
päivä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)